1970-luku

Ensimmäisten viiden vuoden aikana esiintymisiä kertyi n. 70–80 koostuen omista konserteista sekä Pohjois-Karjalassa että muualla kotimaassa Kainuusta Etelä-Suomeen, omista ohjelmanumeroista seurakunnallisissa ja muissa tilaisuuksissa kuten Kauneimmat Joululaulut, Kirkkopäivien päätöskonsertti, Kulttuurirahaston Pohjois-Karjalan rahaston vuosijuhla ym. Laitoksissa vierailtiin usein vieden laulun iloa asukkaille.

Joulukuussa 1973 kuoro äänitti Yleisradiolle radion pyynnöstä Juan de Castro Mallagarayn messun. 21.9.1976 kuoro esiintyi radiossa esittäen Paavo Stedtin johtamana ja Kyösti Hyppölän säestämänä Eino Linnalan Maria-kantaatin, jossa baritonisoolon lauloi Ensio Räsänen. Joensuun musiikkiopiston oopperaproduktiossa Cavalleria Rusticana kuoro oli mukana avustamassa v. 1976. Kuoroon pyydettiin uusia laulajia ja vähitellen kuoron koko kasvoi kahteentoista. Kuoro esiintyi edelleen ahkerasti monenlaisissa tilaisuuksissa koko vuosikymmenen ajan, joko koko kuorona tai pienempinä ryhminä.

Alkuaikojen ohjelmistoon kuului mm. Gabriel Faurén Requiem, jota esitettiin lyhyellä aikavälillä useita kertoja kuoron omin solistivoimin useimmiten kanttori Pauli Pesosen urkusäestyksellä. Tammikuussa 1979 Fauren Requiem esitettiin ensimmäisen kerran orkesterin kanssa. Orkesterina oli Joensuun musiikkiopiston sinfoniaorkesteri johtajanaan István Záborszky.

Kuoroharjoituksia pidettiin Mutalan kirkolla jo alkuvaiheessa kerran viikossa, esiintymisten edellä useamminkin, sekä taitoa hiottiin myös harjoitusleireillä. Kirkkomusiikin lisäksi ohjelmistoon otettiin kansanlaulusovituksia kuten A. Törnuddin Kitkat, katkat, S. Salosen sov. Polska, sekä perinteistä, arvokasta kuoromusiikkia H. Boreniuksen Muisto, T. Kuulan Virta venhettä vie, Sävel, muutamina esimerkkeinä mainiten. Kuoron esittämänä kuultiin myös ortodoksista kirkkomusiikkia, josta ”vakiona” oli D. Bortnjanskin Pyhän Ambrosiuksen ylistysveisu.

Ensimmäinen ulkomaille suuntautunut esiintymismatka tehtiin toukokuussa 1978 Joensuun ystävyyskaupunkiin Norjan Tönsbergiin pohjoismaisille ystävyyskaupunkien festivaaleille. Samalla matkalla vierailtiin Ruotsissa ystävyyskaupungissa Linköpingissä. Ensimmäinen C-kasetti Kiitos ja rukous äänitettiin 1977, ensimmäinen LP-levy Kiitän, kuuntelen 1978. Levylle tallennettiin mm. jo radiossakin esitetty Linnalan Maria-kantaatti, nyt Pentti Koskimiehen pianosäestyksellä. Kuoro rekisteröityi Canzonetta-kuoro ry:ksi 13.8.1978.

Suomessa oli esiinnytty lukuisat kerrat, pohjoismaisissa ystävyyskaupungeissa vierailtu ja nyt teki mieli maailmalle. Kesän 1979 alussa tehtiin ensimmäinen isompi, kuukauden kestävä ulkomaan matka, joka suuntautui valtameren yli Kanadaan ja USA:han. Laulajajoukko mukana olevin avecein matkasi lentäen Galgaryyn, josta sitten matkan varren eri kaupungeissa konsertoiden matkattiin bussilla Kalliovuorten yli Vancouverista Tyynen meren rannikkoa myöten San Diegoon, jossa pidettiin vielä Hyde Park -konsertti. Täältä siirryttiin Meksikon Tijuanaan asti, jossa ei konsertoitu, vaan katseltiin turisteina elämänmenoa. Takaisin Meksikosta palattiin Los Angelesiin, josta lennettiin New Yorkiin ja siellä tehdyn kiertoajelun jälkeen oli paluu koti-Suomeen. Kuoron vastaanotto oli tälläkin mantereella mitä parhain, konserttien yleisönä oli kiitollista kuulijakuntaa, etenkin Suomen siirtolaiset saivat iloita ja herkistyä ensisijaisesti suomeksi lauletuista esityksistä.

1980-luku

Vuosikymmenen alusta asti kuoro esiintyi edelleen lukuisissa eri tilaisuuksissa niin Joensuussa kuin maakunnassa. Paavo Stedtin ohella konserteissa toimi toisena johtajana yliopiston musiikin lehtori Tapio Nordgren, jonka sovittamina ja johtamana mm. nauhoitettiin yleisradiolle Ketju kiihtelysvaaralaisia kansanlauluja sekä Suomalaisia kansanlauluja. 1980-luvun alkupuolella harjoitukset siirtyivät Mutalan kirkolta Joensuun seurakuntakeskukseen ja myöhemmin vuosikymmenen loppupuolella Rantakylän kirkolle.

Vuonna 1981 Joensuun kaupunki järjesti ensimmäisen kerran musiikkipainotteisen festivaalitapahtuman Joensuun Laulujuhlat, joita siinä muodossaan järjestettiin vuoteen 1997 saakka. Laulumusiikilla oli pieni sija kyseisessä tapahtumassa, mukana kuoromusiikkia oli esittämässä Canzonetta useamman kerran. Kesän 1981 Laulujuhlilla oli mukana Joensuun norjalaisen ystävyyskaupungin Tönsbergin sekakuoro, johon oli tutustuttu 1978 kuorofestivaaleilla, nyt Canzonetta toimi isäntänä tälle kuorolle järjestäen monipuolista ohjelmaa esiintymisten ohella.

Yhteistyötä tehtiin István Záborszkyn johtaman Joensuun musiikkiopiston Sinfoniaorkesterin kanssa. 80-luvun alussa kotimaan esiintymisten lisäksi tehtiin konserttimatka Unkariin keväällä 1982, mukana oli matkakohteen isäntänä Unkarin sukulaistensa kanssa toiminut István Záborszky. Matkalla pidettiin konsertit sekä Gyöngyösin calvinisti- että Budapestin evankelisessa kirkossa, jossa Canzonetan, kuoron omien solistien ja Budapestin musiikkilukion sinfoniaorkesterin kanssa esitettiin mm. Haydnin oratorio Jeesuksen seitsemän sanaa ristillä. Vierailtiin myös kehitysvammaisten hoitolaitoksessa, tämän vierailun tunnelmat jättivät matkalaisiin syvät muistot.

12.4.1981 Suomen kantaesityksenä kuoro ja Joensuun musiikkiopiston Sinfoniaorkesteri Hideaki Komiyan johtamana esittivät saman Joseph Haydnin Pääsiäisoratorion Jeesuksen seitsemän sanaa ristillä solisteinaan Canzonetan omat laulajat. 21.10.1981 esitettiin Joensuun kaupunginorkesterin kanssa Pekka Haapasalon johdolla Schubertin G-duurimessu, solistit löytyivät omasta kuorosta. 10-vuotisjuhlakonsertti pidettiin syyskuussa 1982 Rantakylän kirkossa runsaalle kiitolliselle kuulijakunnalle.

1983 alkutalvesta juhlistettiin Rantakylän seurakunnan perustamista, laulettiin cp-lasten hyväksi olleessa kahvikonsertissa, keväällä esiinnyttiin kuorossa laulaneen Paula Sainion sävellyskonsertissa; Paula oli aiemmin palkittu valtakunnallisessa pienoispassio-sävellyskilpailussa. Kesällä käytiin laulamassa Lieksan Vaskiviikoilla. Loppuvuodesta saatiin kutsu esiintyä Rantakylän uuden seurakunnan kirkkoherran virkaanasettajaisissa ja vielä Joensuun kaupungin 135-vuotisjuhlassa.

Keväällä 1984 kuoro osallistui pohjoiskarjalaisten kuorojen kilpailuihin ja voitti ensimmäisen sijan kamarikuorosarjassa. Kuoron toiminta vuoden 1984 aikana oli erittäin vilkasta tulevien suurten konserttitapahtumien vuoksi, viikoittaisten harjoitusten lisäksi pidettiin viisi harjoitusleiriä. Syksyllä 1984 taltioitiin äänitteeksi C-kasetti Mä muistan Sua, jossa puolet ohjelmistosta oli kuoron toisen johtajan Tapio Nordgrenin säveltämiä tai sovittamia lauluja.

1985 juhlistettiin Bach-vuotta esittäen loppiaisena kaksi osaa Jouluoratoriosta Tero-Pekka Henellin johtamana, urkuosuudesta huolehti lehtiarvostelun sanoin ”nuori ja lahjakas dipl.urkuri Kalevi Kiviniemi”. Alkuvuodesta oltiin piispan virkaanasettajaisissa Kuopiossa, konsertoitiin Espoossa, Nurmijärvellä, vielä uudelleen Kuopiossa, Iisalmessa. Harjoiteltiin ohjelmistoa kesän Amerikan matkaa varten. Matkaa varten kuoron kokoa oli kasvatettu tavan mukaan kutsumalla ja Paavon koelaulattamalla laulajia, joita oli nyt jo 29. Kesällä vietettiin Joensuun Laulujuhlien merkeissä Kalevalan 150-vuotisjuhlaa, Canzonetalla oli yhteensä viisi esiintymistä juhlien aikana, mm. kesäisen ulkomaanmatkan molemmin puolin Canzonetta oli mukana esittämässä Karjalaisia Lauluhäitä, ensin kesäkuussa kaatosateen säestyksellä Ilosaaressa ja toisen kerran auringonpaisteen helliessä elokuussa Laulurinteellä.

1985 kesän USA-Kanadan matka kesti kuukauden, kuorolaiset aveceineen eli ”laukunkantajineen” majoittuivat suurelta osin isäntäperheissä. Aina konserttipaikkakunnalle tultaessa oli ”orjamarkkinat”, kuten leikkisästi tilanteita kutsuttiin. Matkalaiset oli jaettu omiin osoitteisiinsa ja nimihuudolla löytyi oikea isäntäperhe. Osin majoituttiin myös seurakuntien leirikeskuksissa, motelleissa tai hotelleissa ja saatiin näin yhteistä kuoroväen omaa aikaa. Matkalla tutustuttiin moniin Suomesta lähteneisiin siirtolaisiin, saatiin runsaasti terveisiä koti-Suomeen vietäväksi – tuttuja yhteyksiäkin löytyi. Konsertit koostuivat sekä kirkko- että ns. maallisesta ohjelmistosta. Kirkkokonserttien urkusäestäjänä toimi Jouko Korttilalli, pianon ääressä maallista ohjelmistoa esitettäessä oli Leena Suomela. Matkaa Amerikan mantereella taitettiin bussilla tai lentäen. Ihasteltiin Niagaran vesiputousten kohinaa, Grand Canyonin mykistäviä maisemia, jalkauduttiin jäähdyttämään bussin moottoria Kuolleen Laakson paahtavassa kuumuudessa, vierailtiin intiaanireservaatissa, pyöriteltiin kolikoita Las Vegasissa, Oregonin punapuiden valtavaa kokoa hämmästeltiin… Syksy jatkui totutusti konsertein ”kotona ja kylässä”.

Keväällä 1986 Canzonetta osallistui Yleisradion Kuorojen kevät -ohjelmasarjaan, esitys radioitiin Carelia-salista. Pyhäinpäivänä esitettiin Cherubinin Requiem Erkki Tuppuraisen urkusäestyksellä Outokummun kirkossa. Aivan kesäkuun alussa kuoro matkasi Saksaan. Helsingistä lennettiin Prahaan, josta matka jatkui junalla kohti Nürnbergiä. Tšekkoslovakian ja silloisen Itä-Saksan rajalla junaan nousi koppalakkinen, teräväkatseinen rajavartija tarkistamaan liput, rajalla oli tuolloin vielä tiukat rajamuodollisuudet, junan ikkunat olivat luukuilla suljetut Itä-Saksan puolella. Nürnbergin kirkossa pidettiin ensimmäinen matkan konserteista, kylmästä hytisten istuttiin kivisen, talven jäljiltä vielä melko kylmän kirkon penkissä toinen toistaan lämmittäen. Seuraavaksi matkattiin Joensuun ystävyyskaupunkiin Hofiin, josta käsin käytiin Rehaussa pitämässä sekä kirkko- että maallista musiikkia sisältävä konsertti. Hofissa laulettiin kaksi konserttia, toinen hengellistä, toinen maallista musiikkia oleva ohjelma. Hofissa osallistuttiin myös sunnuntain messuun, jossa saarnasi Joensuun seurakunnan kirkkoherra Risto Ruskomaa. Vastaanotto paikkakunnilla oli lämmin ja mm. vierailu huomioitiin hyvin eri lehdissä.

Tiivis esiintymisten tahti jatkui kaikkina seuraavinakin vuosina, tutuksi tulivat jo tuttujen oman ja lähipaikkakuntien lisäksi mm. Jyväskylä, Mänttä, Mikkeli, Juva. 1987 ohjelmistoon tuli Bachin Johannes-Passio, jota esitettiin kahdesti samana keväänä sekä myös vuosina 1988 ja 1989 yhdessä Joensuun kaupunginorkesterin kanssa Pekka Haapasalon johtamana.

Vuosi 1988 aloitettiin Suomalaisen musiikin konsertilla konservatorion salissa. Kesällä 1988 kuoro vieraili Ranskassa esiintyen kolmessa konsertissa Bourgoin-Jallieu’ssa sekä tutustuen Lyoniin ja Pariisiin, jossa matkaelämyksiä kerättiin erityisesti vieraillessa Versailles’in loistokkaassa linnassa. Sykähdyttävän elämyksen kuoro koki Notre Damen katedraalissa, johon tutustuessa saatiin laulaa Ave Maris Stella ympärille kokoontuneelle, kuulemaan hiljentyneelle turistijoukolle.

Vuoden mittaan laulettiin Pelastakaa Lapset P-K:n piirin järjestämässä hyväntekeväisyyskonsertissa, samoin Joensuun Sotaveteraanien, Ruskeala-seuran juhlakonsertissa, seurakuntaviikon musiikkitilaisuudessa… Pidettiin ompelu- ja piirakkatalkoot tuotteiden saamiseksi Naisten messuille seuraavan kesän matkavaluutan kartuttamiseksi. Vuosi 1989 oli vilkasta konsertoinnin aikaa Johannes-passio-esityksen lisäksi paikkakuntiakin vaihtaen: Joensuu, Juva, Mikkeli, Kuopio. Kamarikuorofestivaaleille kuoro osallistui ei laulaen vaan seuraten konsertteja aktiivisesti ja majoittaen lähes kaikki Eestin Filharmonian Kamarikuoron jäsenet festivaalien ajaksi.

Kesällä 1989 toteutui huolella suunniteltu ja ohjelmisto esityskuntoon hiottuna kuukauden kestävä matka maailman ympäri, matkan aikana pidettiin 13 konserttia. Ensimmäinen kohdemaa oli Japani. Tokiossa Higashi Kurumen kristillisen akatemian 350-paikkainen konserttisali oli loppuunmyyty ja osa halukkaista kuulijoista oli käännytettävä ovelta. Tokiossa isäntänä toimi Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen lähettinä ollut pastori Juhani Viitala. Tässä kaupungissa pidettiin vielä kaksi muuta lyhyttä konserttia, joista toinen Tachikawan vanhainkodissa ja oltiin avustamassa luterilaisen seurakunnan jumalanpalveluksessa. Yksi Japanin matkapäivistä oli turismipäivä, jolloin oli aikaa mm. käydä Ikekuburossa ostoksilla. Runsaan kävelyn lomassa saattoi levähtää suuressa tavaratalossa nauttien kupposen juuri jauhetuista pavuista valmistettua kahvia maistuvan leivoksen kera Bachin urkumusiikin soidessa taustalla. Tokiossa Japanissa opittiin maan tapa asettautua ruokailemaan istuutuen lattialle polvinivelet naksuen jalat matalien pöytien alla. Nikkoon hotellissa ensimmäisinä länsimaalaisina vieraina saatiin tarkat ohjeet siitä, kuinka tulee käyttäytyä hotellin aidossa japanilaisessa kylpylässä, nukuttiin tatamilla ja saatiin tuntumaa karaokeen, mikä esiintymismuoto Suomeen ei vielä tuolloin ollut rantautunut.

Japanista lennettiin Australiaan, jossa oli menossa kylmä ja tuulinen talviaika; tosin talvi ei ollut yhtä kylmä kuin mihin kotimaassa oli totuttu, lämpötila ulkona, mutta myös talojen sisällä oli varsinkin yöllä n. +10 ast. ja lämmittimien puute lisäsi huoneissa viileyden tunnetta. Onneksi päivällä aurinko soi lämpöään täydeltä terältä. Australiassa vierähti kaksi viikkoa kuoron esittäessä varsinaisia konsertteja kahdesti jokaisella paikkakunnalla, majoittuen Suomen siirtolaisten perheissä ja osittain hotelleissa, tutustuen tähän maahan bussissa istuen satojen kilometrien matkat sekä siirtyen muutamilla sisäisillä lennoilla kaupungista toiseen. Bussimatkojen varrella nähtiin lampaita, lampaita ja edelleen lampaita. Sisämaahan tutustuessa tulivat myös kengurut ja koalat tutuiksi. Konserttien järjestäjinä ja isäntinä eri paikkakunnilla toimivat paikalliset Suomi-seurat.

Suomen juhannuksen aikaan kuoron ollessa viimeisessä konserttikaupungissaan Melbournessa vietettiin pidetyn konsertin jälkeen yhteistä juhannusjuhlaa joulutunnelmissa sikäläisen Suomi-seuran kanssa jouluisine ruokineen. Melbournesta lennettiin Sydneyhin tarkoituksena jatkaa Havaijille Honoluluun. Sisäinen lento oli maan tavan mukaan aikataulusta myöhässä, mutta Honoluluun matkaava jumbojet odotti 40 minuuttia Canzonetan 39 hengen ryhmää mukaan koneeseen. Koneeseen astuessa kuoro sai suuret suosionosoitukset taputuksin; näin kerrankin ihan ilman konsertointia. Honolulun rannoilla vietettiin pari päivää lomaa konsertoinnista ja lomapäivien päätteeksi lennettiin Los Angelesiin, siellä yhden yön nukuttuamme ja katseltuamme kaupunkia lentokentälle päättyneellä kiertoajelulla astuttiin Finnairin koneeseen matkalle jälleen kohti kotia.

Heti pitkältä matkalta kotiin palattua Canzonetta-kuoro toimi pari päivää isäntänä ja majoitusperheinä Wiener Sängerrunde-kuorolle järjestäen konsertin lisäksi ohjelmaa mm. Pielisjoki-risteilyn ja yhteisen illanvieton merkeissä. Wieniläinen kuoro oli esiintymismatkalla Suomessa useilla paikkakunnilla Kainuusta Etelä-Suomeen. Vuosikymmen päätettiin tuttuun tapaan useiden esiintymisten merkeissä, kuten Kauneimmat joululaulut ja viimeisimpänä jo alkuvuosilta alkanut perinteinen, yhteistyökumppani Joensuun Osuuspankin henkilökunnan jouluhartaus aivan joulun alla, mikä viritti myös kuorolaiset joulun sanomaan ja tunnelmaan.

70- ja 80-lukujen pitkille ulkomaanmatkoille oli saatu avustusta Pohjois-Karjalan läänin taidetoimikunnalta, Karjalaisen Kulttuurin edistämissäätiöltä, Joensuun kaupungilta. Kuoro toimi pohjoiskarjalaisena edustuskuorona ja Joensuun lähettiläänä vieden maiden isäntäpaikkakunnille tervehdykset maaherralta, kaupunginjohtajalta, Kuopion hiippakunnan piispalta. Matkat olivat kuitenkin omakustanteisia, yksittäisen matkalaisen saama avustus oli silloisen puheenjohtajan, matkanjohtajana useimmilla matkoilla toimineen Olli Kapiaisen sanoin ”jäätelötötterön hinnan suuruinen”. Matkojen onnistumiseksi harjoitellun ohjelmiston lisäksi oli tarvittu monenlaisia asiakirjoja kuten aikatauluja, karttoja, majoitusluetteloita, kirjeenvaihtoa… Kuukauden kestävillä matkoilla erittäin tärkeä rooli matkanjohtajan lisäksi oli rahastonhoitajalla, maailman ympärimatkalla heitä oli kaksi ”raha-ammattilaista” huolehtimassa matkaan liittyvistä talousasioista.

1990-luku

Vuosikymmen alkoi v. 1990 loppiaiskonsertilla, keskussairaalan laajennusosan siunausjuhlassa esiinnyttiin, kesäkuussa esitettiin Mozartin Kruunajaismessu Kuopion hiippakunnan kirkkomusiikkijuhlilla Rantakylän kirkossa Puijon nuorisokuoron ja kaupunginorkesterin kanssa Pekka Haapasalon johdolla ja sama messu ranskalaisen kuoron kanssa heinäkuussa. Saimme vastavierailulle kuoron Bourgoin-Jallieu´sta Canzonetan toimiessa isäntänä ja kuorolaisten toimiessa majoittajina sekä yhteisen ohjelman järjestäjinä.

1991 vuoden alkupuolella kuoro vieraili Nurmeksessa. Kuoron ohjelmistoon tuli jo hyvän aikaa harjoiteltu Mozartin Requiem, joka esitettiin ensimmäisen kerran konservatorion salissa 23.5. lukuvuoden päätöskonsertissa ja heti toisen kerran Kuopion Tuomiokirkossa 26.5. yhdessä István Záborzskyn valmentaman Joensuun Konservatorion Sinfoniaorkesterin ja Jorma Hannikaisen valmentaman Puijon nuorisokuoron kanssa, solisteina Canzonetan omat laulajat, kapellimestarina konserteissa oli Ylermi Poijärvi. Kolmannen kerran Requiem esitettiin Oulussa kesäkuun alussa Valtakunnallisilla kirkkomusiikkijuhlilla samalla esiintyjäjoukolla, vain solistikvartetti vaihtui.

Kesäkuussa matka suuntautui Itävaltaan ja Unkariin. Suurin osa matkajoukosta lensi Onttolasta Helsingissä konetta vaihtaen Wieniin, josta edelleen bussilla Linziin Kolpingin puhallinorkesterin isännöimälle kuorovierailulle. Muutama kuorolainen taittoi matkan interreilaten juna-laiva-juna -reittiä käyttäen ja liittyi joukkoon Linzissä. Linzissä retkeiltiin ja mm. noustiin köysiradan kopissa korkealle yläilmoihin ihailemaan alppimaisemia Salzkammergutissa. Maallisen ohjelmiston konsertti laulettiin Kolping Haus’issa ja sitten olikin suuntana Wien, jossa vierähti kolme päivää nähtävyyksiin, kulttuuriin, kuten Wienin Valtionoopperan esittämään Oopperan Kummitukseen, sekä lukuisiin ostosmahdollisuuksiin tutustuen. Illanvietossa kuoro oli Wiener Sängerrunden vieraina, jota kuoroa Canzonetta oli isännöinyt Joensuussa pari kesää aiemmin. Kiertoajelun lomassa Wienin kulttuurilautakunta oli järjestänyt lounaan suomalaisille vierailleen.

Laulun iloa vietiin Döblingin vanhainkotiin kokonaisen konsertin verran, silloisen kuorotavan mukaisesti naiset kansallispukuihinsa sonnustautuneina. Wienistä siirryttiin Tonavaa myöten sukulaiskansan pariin Unkarin Budapestiin, josta yhden yön jälkeen kiertoajelun päätteeksi saavuttiin sikäläisenä isäntänä toimineeseen Tatabányan kulttuurikeskukseen ja pormestarin vastaanotolle. Täältä oli kuljetus Tataan, jossa kuoro piti kirkkokonsertin roomalaiskatolisessa kirkossa sekä konsertin kirkko- ja maallisella ohjelmalla ulkona hieman viluisena joukkona vanhan linnan raunioilla Majk’issa. Ja sitten takaisin Budapestiin ja majoittuminen tutussa hotellissa, laulaminen Matthias-kirkon messussa, jonka jälkeen konsertti samassa, vaikuttavassa kirkossa. Kotiin palattiin juhannuskokoille.

Syksyllä kuoro lauloi Muistojen konsertissa, mikä perinne oli kuoron ohjelmassa monena vuonna. Pyhäinpäivänä 1991 kuoron 20-vuotisjuhlan merkeissä oli ohjelmassa Joensuun kirkossa jo vuoden mittaan muutaman kerran esitetty Mozartin Requiem omin solistivoimin, tutun konservatorion sinfoniaorkesterin ja kapellimestari Ylermi Poijärven kanssa, nyt ilman toista kuoroa.

Itsenäisyyspäivän juhlassa esiinnyttiin, kvartetti lauloi Rantakylän kirkosta radioidussa jouluaaton hartaudessa. 20-vuotisen historian kunniaksi tehtiin tabloid-kokoinen Canzonetta-lehti, ilmoituksia kerättiin ahkerasti paikallisilta yrityksiltä, tehtiin haastatteluja ja juttuja, lehteen saatiin onnittelukirjoituksia. Vuoden 1992 alkua sävytti kuoron 20-vuotisjuhlan toinen konsertti, joka pidettiin 22.3. Carelia-salissa yleisön täyttäessä salin lähes viimeistä paikkaa myöten. Konsertin johtivat Paavo Stedt ja Tapio Nordgren. Juhlassa Paavo Stedtille ojennettiin määräyskirja arvonimestä director musices.

Vappuna 1993 kuoro matkasi Venäjälle Pietarin Filharmonian vieraaksi. Konsertti Filharmonian suuressa konserttisalissa oli kokemus jo akustiikaltaan, yleisöä kristallikruunujen alle oli tullut n. 800 henkilöä kuulemaan ohjelmistoa kuoron juhlakonsertista lisättynä Tapio Nordgrenin sovittamilla venäläisillä kansanlauluilla. Tällöin virisi ajatus filharmonian orkestereiden ja Canzonetan yhteistyöstä. Kesällä Joensuun Laulujuhlat, syksyllä Muistojen konsertti, Pyhäinpäivän kirkkoillan Mozartin Requiemin osa Lacrimosa ja Cherubinin Requiem sekä syystalvesta Suomi 75-juhlavuosi esiintymisineen pitivät huolen siitä, että harjoitukset jatkuivat tiiviinä Kauneimpiin Joululauluihin ja Op:n jouluhartauteen asti.

Vuosikymmenen alku jatkui monien erilaisten esiintymisten merkeissä koti- ja lähipaikkakunnilla, oltiin mukana 1993 Joensuun Laulujuhlilla esittäen mm. Vivaldin Gloria Juri Alievin johtaessa esitystä solisteineen ja Eremitaashi-yhtyeineen. Laulettiin Isänmaan, Marttojen, Puolustusvoimien, Veteraanien, Kirkkomusiikkipäivien, Raittiusyhdistyksen juhlissa… C-kasetti Rannalla Tapio Nordgrenin säveltämistä ja sovittamista lauluista äänitettiin 1993.

Suomen kantaesityksenä pääsiäisen 1994 aikaan kuoro lauloi Cesar Franckin Jeesuksen seitsemän sanaa ristillä Joensuun konservatorion Sinfoniaorkesterin ja pohjoiskarjalaisten solistien kanssa István Záborszkyn johtamana Liperin ja Joensuun kirkoissa. Näiden esitysten jälkeen kuoro matkasi heti Pietariin, jossa esiinnyttiin nyt jo tutussa Filharmonian suuressa konserttisalissa. Ohjelmassa oli kapellimestari Juri Alievin Eremitaashi-orkesterille sovittamat, hänen toivomuksestaan Paavo Stedtin johtamat Kuulan Siell’ on kauan jo kukkineet omenapuut, Rukous, Virta venhettä vie ja Sävel. Juri Aliev johti pietarilaisten sopraanosolistien kanssa esitetyn Vivaldin Glorian. Kuulijoita tähän konserttiin oli tullut salin täydeltä – saliin mahtui yleisöä 1600 henkeä.

Kuoron tiivis tahti jatkui, kesällä oli vuorossa Joensuun Laulujuhlien Festivaalikuorossa mukana esitetty Haydnin Luominen Tonu Kaljusten johtamana, tähän projektiin kiireisen kevään johdosta Canzonetta ehti viimeisenä mukaan, mutta innokkuutta riitti edelleen. Joulun alla 1994 vuorossa oli Bachin Jouluoratorion osat 1 ja 3 yhteistyössä Konservatorion Oopperakuoron ja Sinfoniaorkesterin kanssa kapellimestarina István Záborszky. Sekä tenori- että bassosoolon esittäjät olivat tässäkin esityksessä oman kuoron laulajia.

Vuonna 1995 kuorolaiset pääsivät jälleen laulamaan Gabriel Fáuren Requiemin. Laulujuhlien avajaiskonserttina esitettiin Joensuun festivaalikuoron, Tampereen filharmonian kuoron, Radion sinfoniaorkesterin ja solistien kanssa Gilbert Kaplanin johtamana Mahlerin Ylösnousemus-sinfonia Joensuun Laulurinteellä. Tämä on ainoa teos, jota Kaplan, varsinaiselta ammatiltaan kustantaja, on kapellimestarina johtanut useiden nimekkäiden orkesterien kanssa. Kesällä Joensuussa pidettiin valtakunnalliset Herättäjäjuhlat, jossa Canzonetalla oli oma konsertti jumalanpalveluksessa laulamisen lisäksi. Syksyllä Muistojen konsertti, Rooman lähtökonsertti, valmistautuminen tulevaan matkaan.

90-luvun yksi kuoron kohokohdista oli 1995 lokakuinen matka Roomaan ja Vatikaaniin. Matkan mahdollisti yhden kuorolaisen pitkän aikaa Yleisradion Rooman kirjeenvaihtajana toimineen Else Santoron tapaaminen ja mietintä, olisiko ajateltu matka yleensäkään mahdollista järjestää. Suomen Ekumeenisen neuvoston jäsen Antti Saarelma toimi varsinaisena puuhamiehenä ja järjesteli asioita sekä Roomasta ja kotimaasta käsin mahdollistaen vierailun ja esiintymisen Vatikaanissa sekä Centro pro unione -yhteyksien kautta konsertin maínostamisen ja pitämisen Roomassa. Else Santoro oli vahvasti mukana matkajärjestelyissä. Roomassa kuoro osallistui All Saints -anglikaanikirkossa pidettyyn ekumeeniseen jumalanpalvelukseen yhdessä Rooman suomalaisten, ruotsalaisten ja brittien kanssa. Kuoron basso, pastori Niilo Honkanen piti saarnan palveluksessa. Canzonetan konsertti oli samassa kirkossa. Vatikaanissa kuoro lauloi paavi Johannes Paavali II:n yleisaudienssissa aitiopaikalla Pietarin kirkon aukiolla, jossa oli kuorolaisia useista eri maista. Canzonetta-kuoroa esiteltäessä paavi tervehti kuoroa suomeksi: ”Kohottakoon laulunne mielet ja yhdistäköön kaikki kristityt ylistämään Herraa. Jumala siunatkoon teitä ja koko Suomea.” Kuulijoita paikalla oli runsaat 20 000 henkeä, lisäksi tilaisuus televisioitiin ja radioitiin ympäri maailmaa. Tilaisuuden jälkeen paavi tervehti mm. Paavo Stedtiä, myös osa kuorolaisista sai kätellä paavia Vatikaanin henkilökunnan ympäröimänä. Miellyttävälle iltapäivän vierailulle Paavin vastaanoton jälkeen matkajoukko kutsuttiin Else Santoron kotiin. Else Santoro oli tuttu ääni radiosta monille matkalaisista; ”Täällä Else Santoro, Rooma.” Matkalla kuoro tutustui myös Radio Vaticanan toimitiloihin, kävi laulutervehdyksellä Centro Pro Unionissa, Suomen Rooman Instituutissa Villa Lantessa sekä osallistui lauluin vesperiin birgittalaisluostarissa.

Vielä ennen joulua OP:n Kauneimmat joululaulut, perinteinen OP:n henkilökunnan jouluhartaus, kirkkokonserttina Beethovenin 9. sinfonian 3. osa sekä Maasalon Jouluoratorio yhdessä Joensuun konservatorion kuoron, orkesterin ja solistien kanssa. Vuoden 1995 aikana kuoron toiselle johtajalle, yliopiston musiikin lehtori Tapio Nordgrenille myönnettiin director cantus -arvonimi.

Vuosi vaihtui ja laulut jatkuivat konsertoiden maakunnissa. Harjoitusleiri pidettiin Kuopion Rauhalahdessa. Pääsiäisenä oli vuorossa Bachin kantaattiesitys, toukokuussa kuoron esityskieliin tuli uutena venäjä, kun oli esiintyminen Uudessa Valamossa, maailman kantaesityksenä ohjelmassa 9.5. oli Paavo Stedtin johtamana L. Bashmakovin Pohjoinen hiljaisuus. Venäjän kielen ääntämistä oli opeteltu sitkeästi kuorossa laulaneen äidinkielenään venäjää puhuneen Marian opastamana, ääntämisen laatu ei ollut ihan priimaa, mutta kunnioitettava yritys…

Kesäkuussa Ylen Ykkösen ”Radio raiteilla” -tapahtumassa oli suora lähetys Hartaat sävelet, jossa kuoro lauloi osia Vivaldin Gloriasta Rantakylän kirkossa, uruissa oli urkutaitelija Erkki Tuppurainen, tuttu kuopiolainen säestäjä useiden esitysten tiimoilta. Syystoiminta alkoikin sitten valmistautumisella kuoron 25-vuotisjuhlaan sekä Paavo Stedtin läksiäisiin. Juhlakonsertti oli 17.11.1996 Joensuun kirkossa runsaalle kuulijakunnalle. Paavon johtamassa konsertissa kuultiin Schopin, Distlerin, Dresslerin ja Räikkösen säveltämiä kuorolauluja sekä Brahmsin, Haydnin ja Schubertin kuoroteoksia. Solistit olivat tässäkin konsertissa kuoron omia laulajia. Kuoroteoksissa avusti soitinyhtye, jossa mukana soitti mm. Vasile Pantir sekä uruissa oli Erkki Tuppurainen.

Kuorolaisten ajatuksia sydämestään täysin kuorolle omistautuneelle tehtävän kuoronjohtajana jättäneelle kirjattiin seuraavasti: ”Paavo loi Canzonetta-perheen. Se yhdisti kuorolaiset musiikilla, jonka tekemiseen kukaan yksin tahoillaan ei olisi pystynyt. Paavo oli se Canzonetan Puavo, jonka kuoro oppi tuntemaan ystävällisenä, kärsivällisenä, ennakkoluulottomana, innostuneena, innostavana ja musiikillisesti lahjakkaana, mutta vaatimattomana taiteilijana. Pienin Paavon lahjoista ei ollut huumorintaju. Jutut ja tarinat, kertomukset kokemusrikkaasta elämästä jäivät elämään. Paavo haastoi itsensä ja kanssaeläjät aina uusiin seikkailuihin. Kuoro koki yhdessä musiikillisesti ja maantieteellisesti uusia maailmoja.” Kuoron 25-vuotista toimintaa ja Paavoa muistellessa ei sovi unohtaa Paavon vaimoa Anjaa, joka lukemattomat kerrat kuoroharjoitusten lomassa keitti kahvit harjoitusiltoina pidetyillä tauoilla laulajien sosiaalisen kanssakäymisen virkistykseksi.

Karjalaisessa olleessa lähtöhaastattelussa kuoron vetäjän tehtävistä Paavo alleviivasi kahta asiaa: ”Ensiksi kuoronjohtajan pitää tietenkin osata asiansa. Se tarkoittaa sitä, että hän osaa valita kuorolle oikean, haasteellisen ja mieluisan ohjelmiston. Toiseksi hänen pitää olla myös ihmissuhdetoiminnassa mestari; pitää osata elää ihmisten kanssa, eikä vain käydä johtamassa heitä.” Juhlavuosi päätettiin perinteisesti Kauneimpiin joululauluihin ja yhteistyökumppani OP:n jouluhartauteen.

Paavon jätettyä tehtävät 25 vuoden jälkeen kuoronjohtajana vuoden 1996 loppupuolella aloitti dir.mus., dipl.laulaja kanttori Arvo Mantere. Ensimmäinen konsertti Arvon johdolla pidettiin Outokummussa 5.1.1997. Kuoron ohjelmistoon saatiin uusi teos, harvoin kuultu Keiserin Markus-passio, jota esitettiin pääsiäisenä kuoron, kuoron omien solistien ja barokkiyhtyeen voimin Arvo Mantereen johtamana. Kirkkomusiikkikonsertteja esitettiin useissa eri Kainuun ja oman maakunnan kirkoissa syksyn mittaan, Kauneimpia joululauluja laulettiin, seuraava vuosi jatkui suomalaisen kuoromusiikin esittämisen merkeissä mm. palvelutaloissa ja sairaskodeissa, auditorioissa. Markus-passio oli jälleen pääsiäisen ohjelmassa Johannes-Passion koraaleiden lisäksi eikä Schubertin G-duuri messuakaan unohdettu.

Alkutalvesta 1998 pidettiin harjoitusleiri Kuntoutuskeskus Vuorelassa Kuopiossa. Syksyllä matkattiin Arvon kanssa bussilla ja laivalla Joensuun ystävyyskaupunkiin Vilnaan. Täällä pidettiin kaksi konserttia, niistä ensimmäinen Vilnan näkövammaisten kuoron kanssa heidän oppilaitoksessaan, toinen kaupungintalossa osittain a cappella -ohjelmistolla ja lisäksi St. Chris -kamariorkesterin ja kuoron solistien kanssa esitettiin Schubertin Messu G-duuri. Kaupunkiin ehdittiin tutustua ja ennen kotimatkapäivää osa matkalaisista oli Vilnan oopperassa seuraamassa Chopinin musiikkiin sävellettyä balettia. Vuoden loppu ennen totutusti laulettuja Kauneimpia joululauluja päättyi juhlavasti Joensuun kaupungin Atso Almilan johtamaan 150-vuotisjuhlakonserttiin, jonka suurkuorossa Canzonetta oli mukana.

1999 Johannes-passiota viriteltiin jälleen kaupunginorkesterin ja Canzonetta-kuoron ohjelmistoon. Syksyllä osallistuttiin Muistojen konserttiin, Soivan syksyn konserttisarjassa esitettiin Maasalon Missa brevis a cappella ja Lisztin Missa Choralis, tänä vuonna kuoronjohtajana toimi jälleen väliaikaisesti Paavo Stedt.

2000-luku

Vuosi alkoi radionauhoituksen suunnittelulla. Helmikuussa pidettiin harjoitusleiri Ilomantsin Pääskynpesässä opetellen ohjelmistoa ja viettäen yhteistä aikaa laulamisen lomassa. Alkuvuoden esiintymisten johtamisesta vastasi Tapio Nordgren, jonka johdolla esiinnyttiin Karjalaisen Liiton hengellisillä juhlilla. Kesällä oli jälleen Arvo ”rivissä” ja torilla laulettiin. Kuoroa kuultiin radion Hartaissa sävelissä YLElle nauhoitettujen Martti Helan ja Gunnar Wennerbergin laulujen esittäjänä. Syksyllä laulettiin Arvon johdolla mm. Kolin uusien tilojen vihkiäisissä. Jouluäänite CD Canzonetan Joulu Kun tuoksuvat havupuut nauhoitettiin ja levy tekikin hyvin kauppansa. Pääosan äänitteen sovituksista teki Tapio Nordgren. Äänitteen ohjelmiston mukaisia konsertteja pidettiin useampi sekä Joensuussa että mm. Nurmeksessa.

OP:n Kauneimpien joululaulujen tunnelmiin päättyi uuden vuosituhannen ensimmäinen vuosi. Havupuut tuoksuivat vielä vuosituhannen toisenkin vuoden alussa loppiaisena, jolloin oli kuoron konsertti Joensuussa. 150-vuotiasta Joensuun ev.lut. seurakuntaa juhlittiin tammikuun lopulla, kuorossakin pitkään laulanutta diakonissa Sirkka Ryynästä saateltiin lauluin uuteen elämänvaiheeseen eläkejuhlassa. Helmikuussa joensuulaiset kuorot kiittivät paikallisia kuoromusiikin sovittajia ja kehittäjiä. Kiitosten kohteina olivat Toivo Hartikainen, Paavo Korhonen, Tapio Nordgren, Osmo Paalanen, Pentti Paalanen, Pauli Pesonen, Teuvo Tikka ja Paavo Stedt.

Suruviesti tavoitti kuoron heinäkuussa, kun Arvo Mantere menehtyi vaikeaan sairauteen verrattain lyhyeksi jääneen Canzonetta-kuoron johtamisen jälkeen, yhteistyötä oli muutoin ollut jo kymmenen vuoden ajan Arvon laulaessa kuorossa tenoristemmassa ja solistina useissa konserteissa. Muistokonsertissa syyskuussa kuoro oli monien kuorojen kanssa muistelemassa Arvoa ja tuomassa hänen läheisilleen lohtua musiikin voimalla, Canzonetta lauloi osan Lacrymosa Mozartin Requiemista. Väliajan ennen uuden kuoronjohtajan tuloa kuoroharjoituksia johtivat Tapio Nordgren ja Paavo Stedt. Syyskuussa Muistojen konsertin johti Tapio Nordgren.

Lokakuussa 2001 kuoron tahtien antajana aloitti kanttori Pekka Varonen. Tässä uuden vuosituhannen alussa kuoron laulajistoa oli viimeisten viiden vuoden aikana vaihtunut viidenneksen verran ja nyt Pekan kaudella ohjelmistoa alettiin muokata osittain kevyempään suuntaan. Aivan Pekan kauden alussa kuoro esiintyi itsenäisyyspäivän juhlassa sekä piti joulukonsertit Enossa ja Kiihtelysvaarassa. Pekan johdolla alettiin harjoitella ohjelmistoa huhtikuussa 2002 pidettävään kuoron 30-vuotisjuhlakonserttiin.

Loppuvuodesta 2001 Joensuuhun perustettiin Sinfoniakuoro, jossa Canzonetta oli mukana alusta alkaen yhdessä konservatorion kuoron kanssa. Tämän kuoron ensimmäinen konsertti oli kaupunginorkesterin ja solistien kanssa esitetty Mozartin Requiem maaliskuussa 2002, kuoron harjoittajina toimivat Pekka Varonen ja Janne Piipponen, esityksen kapellimestarina oli Hannu Koivula. Huhtikuussa 2002 oli kuoron 30-vuotisjuhlakonsertti, joka pidettiin Carelia-salissa Pekka Varosen ja Tapio Nordgrenin johtamina. Osin uudistunut ohjelmisto aiheutti hieman hämmennystä ainakin lehtiarvostelun kirjoittaneessa, tiettyyn Canzonetta-tyyliin tottuneessa kuulijassa, mutta ehkä se oli nyt uuden kankeutta…

Kesällä 2002 kuoro matkaseurueineen suuntasi kohti tuttua Hofia ja Prahaa. Hofissa monipuolisesta vieraanvaraisuudesta huolehti Saksa-Suomi-seuran 1. puheenjohtaja Albrecht Weber vaimonsa Gertrud Weberin kanssa apunaan muutamia muita seuran aktiiveja, Suomi-ystäviä. St Marian kirkossa pidettiin konsertti sekä esiinnyttiin kauniissa, Saksan vanhimman puiston ympäröimässä Theresienstein-huvilassa. Bussilla tehtiin retki Hofin ympäristöön tutustuen mm. yli 3000 eri puolilta maailmaa ja eri aikakausilta olevan soittimen museoon. Retken lopuksi vierailtiin vanhainkoti Camillassa vieden laulutervehdys Suomesta. Kuoro matkasi bussilla Hofista loman viettoon Prahaan tutustuen kaupunkiin mm. kiertoajeluin, siirtyen metrolla paikasta toiseen, kävelyin, oopperaelämyksistä vanhan ajan loistokkaassa oopperatalossa nauttien. Prahasta pienestä musiikkikaupasta tarttui Pekan mukaan harvinainen, aiemmin Suomessa esittämätön tšekkiläisen Zdenek Lukasin viisiääninen a cappella sielunmessu. Kuoro harjoitti messun esityskuntoon ja lauloi sitä konserteissa vuodesta 2004 alkaen sekä taltioi sen v. 2006 cd-levylle.

30-v juhlavuonna pidettiin toinen konsertti syksyllä Joensuun kirkossa ja nyt kevään konsertista hämmentynyt lehtiarvostelun kirjoittaja otsikoikin jo arvostelunsa ”Canzonetta omalla tasollaan”, ohjelmisto painottui 1900-luvun kirkkomusiikkiin ja suurimmaksi osaksi ”kokonaisuus soi muhkean kauniina”. Konsertissa kuultiin Klemetin, Madetojan, Maasalon, Rautavaaran, Mäntyjärven ja Viitasen musiikkia sekä myös Dvorakin messusta osa Agnus Dei kuoron solistien ja yhdellä konservatorion lauluopiskelijalla täydennetyn kvartetin esittämänä, Tuomas Pyrhösen urkusäestyksellä. Konsertin päätteeksi arvostelijan sanoin ”koko runsaslukuinen yleisö yhtyi yhteiseen virteen tyytyväisenä kuulemaansa tasolleen palanneeseen Canzonettaan.”

Vuoden 2003 pääsiäisenä oli jälleen vuorossa Bachin Johannes-passio Hannu Koivulan johtamana Pekka Varosen harjoittaman Sinfoniakuoron, Joensuun kaupunginorkesterin ja solistien kanssa. Joulukonserttina Canzonetta- ja Cantus formus -kuorot yhdessä kaupunginorkesterin kanssa Pekka Varosen johtamana esittivät Haydnin Pienen urkumessun sekä Saint-Saënsin Jouluoratorion op. 12. Solistit olivat myös tässä konsertissa kuoron rivistä lisättynä yhdellä pohjoiskarjalaisella konservatoriossa opiskelevalla sopraanolla.

2004 pääsiäisenä esitettiin Haydnin Seitsemän sanaa ristillä kaupunginorkesterin ja solistien kanssa Gerhard Marksonin johtamana, laulettiin kesän alussa Liperin kirkossa, tehtiin retki Lieksan Vaskiviikoille, tällä kertaa nauttimaan muiden esityksistä. Loppiaisena 2005 kuoro esiintyi yhdessä Joensuun Naiskuoron kanssa, helmikuussa Tuupovaaran kirkon iltamusiikissa laulettiin suomalaisten nykysäveltäjien lisäksi Kodalyn, Duruflén ja Lukásin säveltämää kirkkomusiikkia. Pääsiäisenä laulettiin jälleen jo useana vuonna esitetty Fauren Requiem kaupunginorkesterin kanssa kapellimestarina Hannu Koivula, huhtikuun lopussa esitettiin Joensuun kirkossa mm. jo aiemmin mainittu harvinaisuus Z. Lukasin Requiem, nyt toisena esityksenä Suomessa, ensiesitys oli lokakuussa 2004 Kiteen kirkossa, sama teos esitettiin vielä loppusyksystä 2005 Lieksan kirkossa.

Kesällä vierailtiin Berliinissä. Kuoro oli Grunewaldin seurakunnan vieraana ja konserttipaikkana oli Grunewaldin seurakuntatalo. Seurakuntatalon takapihalla vietettiin kesäjuhlaa, jossa kuoro myös esiintyi saksalaistyylisten tarjoilujen lomassa. Kuoron joukossa oli mukana myös Paavo Stedt, nyt laulajana.

Vuosi 2006 oli jo kuoron 35-juhlavuosi. Tammikuussa Canzonetta oli mukana ekumeenisessa musiikkijumalanpalveluksessa yhdessä Joensuun yliopiston kuoron, Ortodoksisen mieskuoron sekä Nikolaos-kuoron kanssa. CD-äänitettä Lux! tehtiin useammassa jaksossa. Pääsiäisen aikaan tarjottiin kuultavaksi jälleen Mozartin Requiem Joensuun ev.lut. kirkossa kaupunginorkesterin kanssa kapellimestarina Jüri Alperten. Marraskuussa kuoro oli Joensuun Yliopiston ja Ortodoksisen mieskuoron sekä solistien kanssa esittämässä Beethovenin nro 9 Sinfoniaa kaupunginorkesterin säestyksellä. Esityksen johti Dmitri Slobodeniouk.

Marraskuussa Kajaanissa Linnantauksen kirkossa laulettiin suomeksi, englanniksi, ranskaksi, latinaksi. Kuorolaisten taitoa esittää kuoroteoksia eri kielillä oli jo harjoiteltu vuosikymmenten aikaan melkoisesti. Kajaanin konsertissa kuoro sai lehtiarvostelussa kiitosta ensiluokkaisesta suomenkielisten tekstien ääntämisestä, samoin kuoron omasta joukosta löytyvä soolokvartetti paljasti saman arvostelijan mukaan salaisuuden kuoron muhkeasta soinnista. Konsertissa oli mukana Janne Piipponen, jonka urkusooloesitys, Mauri Viitalan Toccata ”soi lyhyin, vimmaisin vedoin”. Joensuu-päivän konsertissa esiinnyttiin marraskuun lopussa.

Joulukuussa oli vuorossa matka Berliiniin Spandaun kulttuuriyhdistyksen kutsumana. Kaksi konserttia pidettiin vanhassa kasarmialueen kirkossa St. Marien am Behnitz. Konserttiohjelmassa pohjoiskarjalainen kuoro oli kääntynyt saksaksi pohjoiskorealaiseksi… Matkalla käytiin tutustumassa Berliinin valtionpäivätaloon, pienemmissä ryhmissä vapaa-ajalla tutustuttiin eri nähtävyyksiin sekä sikäläisiin joulumarkkinoihin kauniine kojuineen, Glühwein lämmitti laulajien kylmiä kurkkuja. Joulun alla ilmestyi syksyn mittaan äänitetty levy Lux!

6.1.2007 kuoron 35-vuotisjuhlakonsertissa Joensuun ev.lut. kirkossa kuultiin osia juuri ilmestyneellä levyllä Lux! olleesta ohjelmistosta sekä tuttuja Piae Cantiones -lauluja, osia kahdesta messusta kuoron solistein ja Janne Piipposen urkusäestyksin ja tšekin kielelläkin laulettu joululaulu, uusi esityskieli saatiin näin mukaan. Lehtiarvostelussa kirjoitettiin näinkin: ”Selkeästi johtanut Pekka Varonen on saanut kuoron hyvään kuntoon ja nuoriakin laulajia mukaan toimintaan. Canzonettassa Joensuulla onkin hyvä sekakuoro, jonka pohjalta löydetään tarvittaessa voimia myös orkesteriteosten kuoro-osuuksiin.”

Huhtikuussa 2007 soi kirkossa jälleen Mozartin Requiem Hannu Koivulan johdolla. 12.10. oli Areenassa Karjalaisen kestotilaajille omistettu Suomi 90 v -konserttitapahtuma yhdeksän kuoron voimin esitettynä, joista jokainen kuoro oli päättänyt yllättää tavallisuudesta poikkeavalla ohjelmalla. Canzonetan teemana oli Jätkän humppa, kuorolaiset olivat pukeutuneet Suomi-filmien ajoilta oleviin vaatteisiin. 25.11. laulettiin seurakunnan syntymäpäiviään viettäville järjestetyssä päivämusiikkitilaisuudessa, ohjelmassa mm. osia Fauren Requiemista, joulukuun 9.:ntenä julkistettiin joululauluja Euroopasta sisältävä CD Valoon Nikolaos-kuoron kanssa yhdessä pidetyssä hyväntekeväisyyskonsertissa. Levyn arvostellut Mikko Nortela kirjoitti arviointinsa lopussa seuraavaa: ”Vieraat kielet ja modernit sointurakennelmat eivät enää ole Canzonettalle mikään hirvitys, sen verran taitavasta ryhmästä on nykyään kyse.” Latina ja saksa olivat jo vuosikymmenten ajan olleet esityskielinä kuorolauluissa ja orkesteriteoksissa, myöhemmin mukaan tulleiden kielten lisäksi. Tämäkin kulunut vuosi päätettiin OP:n Kauneimpiin joululauluihin ja henkilökunnan jouluhartauteen.

2008 palmusunnuntaina pitkästä aikaa viiden vuoden jälkeen esitettiin oman kuoron ja kaupunginorkesterin sekä nyt vierailevien solistien kanssa Johannes-passio Esa Heikkilän johtamana Joensuun ev.lut. kirkossa. Kapellimestari Heikkilä sanaili lehtihaastattelussa kuorosta näin: ”Canzonettan kaltainen kuoro on myös yleisön kannalta niin kiinnostava asia, että meidän (orkesterin) kannattaisi oikeastaan suunnitella myös jouluksi joku suuri oratorio.”

Canzonetta-kuoro osallistui kutsuttuna Tšekin pääkaupungissa Prahassa kansainväliselle hengellisen musiikin festivaalille Musica Sacra Praga. Kuoron matka toteutui 14.–19.6.2008. Kuorolaisia oli matkassa 24. Oma konsertti pidettiin aivan Vanhan kaupungin aukion laidalla sijaitsevassa Pyhän Nikolauksen kirkossa. Konserttitilan kokeiluun oli varattu tunti, ja konsertin kestoksi olivat festivaalijärjestäjät määrittäneet 55 minuuttia. Ennen konserttia kuoro antoi maistiais- ja mainospalanäytteen kirkon ulkoportailla, missä saatiin kiitolliseksi yleisöksi mm. suurehko ranskalainen turistiryhmä sekä muita kävijöitä ympäri maailmaa. Järjestäjä myi konserttiohjelmia hyväntekeväisyydelle, kuorolle ei siitä tuloja koitunut. Yleisöä oli konsertin iltapäiväajankohdasta huolimatta useita kymmeniä. Palaute oli kiittävää, joten nähtävästi yleisön joukkoon oli osannut modernin kuoromusiikin ystäviäkin. Ohjelmisto koostui suomalaisista ja tšekkiläisistä uusista kuoroteoksista ja -sovituksista, mm. Lukasin Requiem esitettiin.

Lokakuussa 2008 Canzonetta oli mukana Sulasolin Pohjois-Karjalan piirin järjestämässä piirin toimintaan vuosikymmenten ajan vaikuttaneiden Kerttu Nikan, Teuvo Tikan ja Matti T. Ilkan elämäntyön kunniaksi järjestetyssä konsertissa. 6.1.2009 loppiaiskonsertissa oli yleisön kuultavana perinteistä ja modernia kuoromusiikkia, lehtiarvostelussa todetuin sanoin ”konserttivuosi alkoi myönteisissä merkeissä”.

Kesäkuussa Canzonetta ja Joensuun Naiskuoro konsertoivat ohjelmaotsikolla Oisko miulla linnun siivet Joensuun ev.lut. kirkossa esittäen Tampereen sävel -kuorokilpailun ohjelmiston, 6.6. osallistuttiin 20-vuotisjuhlaansa viettäneeseen Tampereen sävel -kuoro- ja yhtyelaulufestivaalitapahtumaan. Tampereen sävelen Yhtyelaulukilpailu on kansainvälisesti arvostettu, ja sen voitto on toiminut usean lauluyhtyeen uran katalysaattorina. Vuoden 2009 kilpailun finaalissa lauloi 14 lauluyhtyettä. Kuorokatselmus tarjosi kattavan läpileikkauksen eri puolilta maailmaa saapuneisiin kuoroihin. V. 2009 mukaan oli ilmoittautunut 47 kuoroa. Kuoroista 36 saapui kotimaasta ja 11 ulkomailta, kaukaisin Singaporesta asti. Kesäkuussa Tampereen matkan jälkeen pidettiin Pekalle lähes yhdeksän vuoden kuoron jälkeen ”lähtöloitsutukset” Niittylahden opiston saunalla.

24.8.2009 alkaen kuorojohtamisen ohjaksiin tarttui kanttori, musiikin maisteri Janne Piipponen, tuttu mies useiden yhteistyövuosien varrelta. Jannen johdolla kuoro alkoi keskittyä keskiajalta nykypäivään olevaan monipuolisen kirkkomusiikin esittämiseen. Kauneimmat joululaulut laulettiin Jannen johdolla Rantakylän kirkossa 20.12. Vuosi 2010, uusi vuosikymmenen alku harjoiteltiin ahkerasti totuttuun tapaan, nyt Jannen myötä tullutta uuttakin ohjelmistoa.

2010-luku

6.12.2010 ensimmäinen Jannen johdolla ollut konsertti pidettiin ortodoksisessa seurakuntasalissa, jossa kuoro oli harjoitellutkin nyt kuluneen vuoden aikana. Konsertti oli tulevan 40-vuotisjuhlavuoden konserttien varaslähtö, ohjelmassa ollut Bob Chilcotin Jazz-messu oli ensiesitys Suomessa, messua Janne Piipposen pianosäestyksen ohella säesti Esko Kauppinen kontrabassoineen. Messua luonnehdittiin lehtiarvostelussa sanoin ”konsertin sopusuhtainen kohokohta ja onnistunut löytö Canzonettan ohjelmistoon.”

6.1.2011 perinteisessä loppiaiskonsertissa oltiin vielä joulumielellä, huhtikuun lopussa esitettiin monipuoliset konsertit Kiteellä ja Liperissä. Kiteellä ilmestyvässä Koti-Karjalassa kirjoitettiin arvioinnin lopuksi: ”Eri stemmat soivat kuin yhdestä suusta. Tällaisen saundin aikaansaaminen on vaatinut ammattilaisen otetta ja paljon harjoitusta. Kuorolla onkin ollut maineikkaita johtajia historiansa aikana. Janne Piipponen näytti, että hän on lunastanut hienosti oman paikkansa tässä kunnioitettavassa jatkumossa.”

13.11.2011 oli 40-v juhlakonsertin vuoro. Konsertissa esitettiin Jaakko Mäntyjärven virsidraama Salvat 1701. Teos on kertomus vuoden 1701 marraskuusta, jolloin vitsauksina olivat rutto, ahdistus ja läheisyyden kaipuu. Esityksessä oli kuoron ja omien solistien lisäksi puheosuuksissa papin roolissa Hannu Virolainen ja virkamiehen roolissa Erkki Huopio. Kuolleen naisen roolin puhui kuoron altto Helena Toivanen. Joensuun kirkko täyttyi ääriään myöten tässä juhlakonsertissa.

Canzonetan 40-v juhlavuosi päättyi vuoden 2012 loppiaiskonserttiin. ”Lämminhenkisessä konsertissa kuultiin joulumusiikkia laajalla skaalalla Bachista Piipposeen ja Sibeliuksesta Simojokeen. Pasi Karjalaisen urut ja piano säestivät tarvittaessa. …Canzonetta sai sointinsa hyvään tasapainoon.” Näin kirjoitti sanomalehti Karjalaisen konserttiarvostelija. Loppiaisen jälkeen kokoonnuttiin silloisen ja kuorossa aiemmin olleiden laulajien kanssa viettämään yhteistä iltaa muisteluiden, laulun ja mukavan yhdessäolon merkeissä.

Palmusunnuntaina aloitettiin pääsiäisviikko Huba Hóllókoin johtamalla, kaupunginorkesterin säestämällä ja pohjoiskarjalaisten solistien kanssa esitetyllä Mozartin Requiemilla. Kirkko oli täpötäysi – ohjelmalehtiset olivat loppuneet ihmispaljoudessa kesken. Karjalan Heilissä 4.4.2012 Aimo Salonen kiteytti kommenttina näin: ”Jossakin vaiheessa elämäänsä sen oivaltaa: kirkon oven voi avata, vaikka ei erityisen uskovainen olisikaan. Viime sunnuntaina Joensuun kirkko täyttyi niin, että lie tuolla ollut joukossa joku pakanakin. Mozartin musiikki ja kaunis rakennus sekä ympärille hiljentynyt ihmisjoukko toivat tunteen, että itse on osa jotain suurempaa.”

2013 loppiaiskonsertin jälkeen kuorolla oli helmikuussa yhteinen konsertti Joensuun Ortodoksisen mieskuoron kanssa, jonka jälkeen Canzonetta vietti karonkkaillan kuluneen 40-v juhlavuoden tunnelmin. Kahden kirkon musiikkia esitettiin vielä Joensuun ortodoksisen kirkkokuoron kanssa huhtikuussa diakoniatyön hyväksi. Marraskuussa 2013 äänitettiin CD Elämän leipä, joka sai ilmestyessään Karjalaisen arvostelijan sanailemaan ”Levyä leimaa huolellisuus ja tarkka työskentely. Äänet soivat tasaisesti eikä kenenkään yksittäisen laulajan osuus hyppää esille mistään äänestä. …Ammattimaisella otteella tehty kokonaisuus.” Kirkkomusiikki-lehdessä oli mm. ”Janne Piipponen osoittautuu monipuoliseksi muusikoksi tälläkin äänitteellä. …Kuoro on hyvissä käsissä ja monet perusasiat ovat kunnossa.”

Joulukuun alussa kuoro teki ensimmäisen kuoromatkansa ulkomaille Jannen kanssa, kohteena oli jouluinen Lontoo ja siellä oleva Suomen Merimieskirkko. Merimiespappina toimi tuolloin joensuulähtöinen Teemu Hälli. Itsenäisyyspäivänä laulettiin kirkkoon tulleelle väelle ja seuraavana päivänä pidettiin konsertti samassa kirkossa mm. Sibeliuksen, T. Kuusiston, P. J. Hannikaisen, Maasalon sävelin, myös Jazz-messu esitettiin. Anglikaanisen kirkon messussa olimme lauluesityksin mukana, messun jälkeen paikallinen kanttori soitti kuorolaisille Händelin aikaisilla, komeilla uruilla koko mahtavan Finlandian. Lontoossa kun oltiin, niin nähtävyyksien ohella myös perinteisiin pubeihin piti tutustua.

2014 Palmusunnuntaina oli perinteinen Joensuun kaupunginorkesterin kanssa esitetty konsertti, nyt Nils Schweckendiekin johtamana kuoro ja solistit, joista basso oli Janne Piipponen, esittivät Bachin kantaatin Aus der Tiefe rufe ich, Herr, zu dir. Lisäksi kuoro lauloi orkesterin säestyksellä Mozartin Ave verum corpus, jota esitystä luonnehdittiin sanoin ”kerrassaan upeaa kuultavaa”. Syyskuussa esiinnyttiin jazzin tahdeissa Esa Pietilän kanssa Joensuun jazz-kerhon järjestämässä konsertissa, yhtenä ohjelmanumerona oli Chilcotin Jazz-messu.

2015 aloitettiin perinteisillä loppiaiskonserteilla Kiteellä sekä Joensuussa, pääsiäisen aikaan ohjelmistossa oli nyt pitkähkön tauon jälkeen Cherubinin Requiem Tuomas Pyrhösen urkusäestyksellä Jannen johtamana. Sielunmessu esitettiin Lieksassa ja Joensuussa, molemmissa konserteissa oli ilahduttavan runsaslukuinen yleisö. Kesällä laulettiin Carelia-salissa Gospel-festivaalien konserttina Chilcotin Jazz-messu. Kajo – musiikkia valossa -konsertit esitettiin sekä Kiteen että Joensuun kirkossa osana harmonikkatohtori Pasi Hirvosen 50-vuotisjuhlavuotta, solistina lauloi Sanna Heikkinen. Vaikuttavan valaistuksen suunnittelusta vastasi Kari Kola.

Tänä vuonnakin ”maailma kutsui” ja Canzonetta-kuoro vieraili Joensuun ystävyyskaupungissa Liettuan pääkaupungissa Vilnassa 3.–6.12.2015. Matkalle osallistui 24 kuorolaista ja kolmen nuoren naisen jousiyhtye. Matkaa valmisteltiin tiiviissä yhteistyössä Vilnan kaupungin kanssa. Kuoron ensimmäinen konsertti pidettiin Vilnan TV-tornilla toisena matkapäivänä. Konsertin yhteydessä oli paikallisen Karjala-seuran perinteinen kokoontuminen, jossa puheiden ja musiikin voimin juhlistettiin ystävyyskaupunkijuhlavuotta ja Suomen itsenäisyyspäivää. Pääkonsertti oli lauantaina 5.12. vaikuttavassa Pyhän Kasimirin barokkikirkossa aivan vanhankaupungin kaupungintalon läheisyydessä. Kirkon yhteyshenkilönä konserttijärjestelyissä oli kirkon urkuri, musiikki- ja teatteriakatemian professori Renata Marcinkute-Lesieur. Hän juonsi konsertin ottaen esille niin Joensuun ystävyyskaupunkitoiminnan kuin Sibeliuksen syntymäpäivän.

Kuorolla oli tiivis yhteinen ohjelma konsertteineen ja harjoituksineen, mutta aikaa omaehtoiseen turismiinkin jäi. Vilnan kaunis vanhakaupunki nähtävyyksineen ja tunnelmallisine joulumarkkinoineen oli vaikuttava. Vilnalaiset isännät olivat luoneet lämpimän, vieraanvaraisen ilmapiirin Canzonetan vierailun onnistumiseksi. Kirkkokonserttipäivän päätteeksi vietettiin yhteistä karonkkaa illallisen ja yhteisen ohjelman merkeissä. Kolmas laulupaikka oli neuvostoaikana elokuvateatterina toiminut evankelisluterilainen kirkko, jonka kansainvälisessä aamupalveluksessa oltiin sunnuntaina 6.12.2015. Viimeisenä silauksena hyvin sujuneille päiville kuoro oli opastetulla kiertoajelulla, jonka kierros matkajoukkoineen päättyi lentokentälle. Itsenäisyyspäivän jatkoa vietettiinkin sitten lentokentällä, matkaan pääsyä jouduttiin odottamaan useita tunteja valtavan myrskytuulen vuoksi, mikä aiheutti lentojen viivästymisiä. Hieman töyssyisen lentomatkan jälkeen kotimaan kentälle laskeutuminen sujui lopulta mallikkaasti ja koneen vaihdon jälkeen edelleen kotikentälle Joensuuhun.

2016 vuoden alun konsertit laulettiin 3.1. Liperin ja loppiaisena 6.1. Joensuun kirkossa. Mukana oli nuorten musiikin opiskelijoiden jousitrio, Liettuan matkalla olleet Satu, Sarlotta ja Kristiina, ohjelmassa oli nyt Joensuussa Vilnassa esitetty, harvoin kuultu D.Buxtehuden Das Neugeborne Kindelein. Joen Yön -tapahtumassa kesällä esitettiin Mozartia kesäyössä Joensuun kirkossa, pääteoksena oli Missa brevis -messu soitinyhtyeen säestyksellä.

2017 aloitettiin jälleen loppiaiskonsertilla Joensuun kirkossa tutun tyttötrion säestäessä Buxtehuden Du Frieden-Fürst, Herr Jesu Christ. Ohjelmassa oli suomalaisten säveltäjien lisäksi kaikkiaan yhdeksän Piae Cantiones -laulua. Palmusunnuntaina Canzonetta teki jälleen yhteistyötä kaupunginorkesterin kanssa kapellimestari Jutta Seppisen johtaessa orkesteria ja Canzonettaa Bachin kantaatissa Christ lag in Todesbanden sekä näiden lisäksi solisti Juha Eskelistä Mendelssohnin kantaatissa O Haupt voll Blut und Wunden.

Vuosi oli reformaation 500-vuotismerkkivuosi ja lokakuussa Joensuun kirkossa Jurjen Hempelin johdolla ja solistina toimineen Matti Turusen kanssa esitettiin Mendelsson-Bartholdin Uskonpuhdistussinfonia kuoron laulaessa sinfonian koraalin Ein feste Burg ist unser Gott (Jumala ompi linnamme), koraalikantaatti Verleih und Frieden sekä Bachin kantaatti Ich will den Kreuzstab gerne Tragen. 1.11. oltiin Lutherin hengessä Rantakylän kirkossa. Kuoro esitti virsisovitukset ja seurakunta lauloi vastaavien virsien säkeistöjä sekä Pasi Karjalainen esitteli kyseiset virret soittaen näiden urkukoraalit. Vuosi 2017 oli myös isänmaamme Suomen juhlavuosi, 100 vuoden itsenäisyyttä juhlistettiin Joensuun kaupungin päiväjuhlassa Carelia-salissa esittämällä orkesterin kanssa mus.majuri evp Juha Tiensuun johdolla Sibeliuksen Vapautettu kuningatar. Joulukuussa 2019 Canzonetta oli mukana Joensuun kuorojen yhteisessä vähävaraisten auttamiseksi olleessa LAHJAKSI JOULU -konsertissa Pielisensuun kirkossa.

2018 alkoi totutusti loppiaiskonsertilla, maaliskuussa saatiin laulaa tuttu Mozartin Requiem, nyt Jurjen Hempelin johdolla. Lehtiarvosteluun oli kirjattu ”Janne Piipposen valmentamasta laajennetusta Canzonetasta” mm: ”Jotakin heidän onnistumisestaan kertoo se, ettei – erityisesti esityksen alkupuolella syntynyt vaikutelmaa, että tässä olisi orkesterin ammattilaiset vastaan kuoron harrastelijat, vaan ihan yhtenäisen taitavalta joukolta koko esityskoneisto parhaimmillaan – ja niitä hetkiä oli paljon – kuulosti.” Marraskuussa esiinnyttiin Rantakylän barokkiorkesterin kanssa Soiva Sana -Bach-konsertissa Rantakylän kirkossa. Konserttisarjassa esitettiin Bachin säveltämiä kuorosovituksia virsiin, joita seurakunta lauloi Pasi Karjalaisen esitellessä niiden urkuteemat.

2019 loppiaiskonsertissa laulettiin mm. kaksi joulukantaattia jousiyhtyeen säestyksellä. Mozartin Requiemin harjoitukset aloitettiin ”laajennetun” Canzonetan kanssa. Huhtikuussa jatkettiin edellisenä vuonna aloitettua Bach-Soiva sana -konserttisarjaa Canzonetan esittäessä Rantakylän barokkiorkesterin kanssa Rantakylän kirkossa kantaatit Gottes Zeit ist die allerbeste Zeit sekä pääsiäiskantaatin Christ lag in Todesbanden. Teksteihin johdatteli musiikkitieteilijä Topi Linjama. Pääsiäisviikolla päästiin esittämään alkuvuoden mittaan mieliin muistuteltu kaupunginorkesterille ja Canzonetalle jo tutuksi tullut, mutta aina yhtä vaikuttava Mozartin Requiem Andres Kaljusten johdolla, solistit olivat Sibelius Akatemian opiskelijoita. Lokakuussa oli Bach soikoon – konsertti jazzpianisti Joonas Haavistolan kanssa Rantakylän kirkossa.

Marraskuussa Canzonetta teki matkan Kuusankoskelle Credo-kuoron vieraaksi yhteisesiintymisen merkeissä. Vuoden päättyessä joulun alla kuoro oli mukana Kauneimmissa joululauluissa Rantakylän kirkossa paneutuen joulun sanomaan ja tunnelmaan omin esityksin ja yhteislauluin. 2020 loppiaisena saatiin vastavierailulle Kuusankoskelta Credo johtajansa Timo Vikmanin kanssa. Rantakylän barokkiorkesterin säestyksellä esitettiin Bachin kantaatit Wachet auf, ruft uns die Stimme ja Nun komm, der Heiden Heiland. Solistiosuuksista huolehtivat Emma Mustaniemi, Sergey Usachev ja Aleksi Suikkanen. Muuna ohjelmana oli jouluisia kuorolauluja ja konsertti päättyi, kuten aina loppiaisena yleisön kanssa laulettuun Maa on niin kaunis.

Vuosi oli alkanut normaalin toiveikkaasti, kuoro oli aloittanut tiiviit, pääsiäiseksi suunnitellun Johannes-Passion harjoitukset, kunnes helmikuun lopussa maailma pysähtyi, uutiset täyttyivät aiheesta KORONA. Suomen ensimmäinen COVID-19 viruksen aiheuttama tartunta todettiin 26.2.2020. Pandemia alkoi levitä maailmanlaajuisesti, kuorotoiminta kaiken muun kielletyn mukana pysähtyi, Johannes-Passio jäi odottamaan aikaa parempaa. Syksyn mittaan tuli välillä hieman höllennyksiä rajoituksiin ja varovasti jatkettiin kuoroharjoituksia maskien, turvavälien ja rajattujen osallistujamäärien kanssa toiveena pandemian hellittäminen. Mitään konsertteja ei voitu järjestää, keskinäistä yhteydenpitoa harrastettiin WhatsApp-viestein.

Tuli vuosi 2021, kuinka kävisi kuoron 50-v juhlavuoden suunnitelmien? Toukokuussa uskaltauduttiin tapaamaan kuorokavereita ja istumaan yhteisen pöydän ääreen yhdistyksen kokouksen merkeissä. Kesän jälkeen syksyllä voitiin hengähtää ja aloittaa kuoroharjoitukset ilman maskeja, pikkuhiljaa jo vieruskaverin kylkeenkin asettautuen. Pitkän koronatauon jälkeen marraskuussa esiinnyttiin Rantakylän kirkossa olleelle live-musiikkia kaivanneelle kuulijakunnalle. Konsertissa jatkettiin Bachin sävellysten merkeissä ja Topi Linjaman esiteltyä teoksen sisällön laulettiin Janne Piipposen johtamana kantaatti Gottes Zeit ist die allerbeste Zeit Rantakylän barokkiorkesterin ja Pasi Karjalaisen säestämänä. Katseet suunnattiin loppiaiseen 2022 ja Canzonetan 50-v juhlakonserttiin, joka pandemiatilanteen vuoksi jouduttiin siirtämään juhlavuoden loppuun, loppiaiseen 2023.

Kuluneiden 50 toimintavuoden aikana on saatu uppoutua rikkaan kuoromusiikin ja orkesteriteosten maailmaan. Kuoro on ollut mukana mitä moninaisimmissa tilaisuuksissa, joista näihin historian lehdille on kirjattu pieni osa. On matkattu laulaen ympäri maailmaa. On laulettu onnitteluja kuoron perhepiirissä syntyneille lapsukaisille, hääpareille, merkkipäiviään viettäneille, opintonsa päättäneille nuorille. Monta kuorossa laulanutta kuoroystävää on saateltu lauluin viimeiselle matkalle. Viimeiselle matkalle on saateltu myös Canzonetan perustaneet Lea ja Paavo, jotka voinevat pilven reunalta tyytyväisinä katsella, kuinka heidän ajatuksensa kuorosta, joka voi esittää kuorolaulujen ja kansanlaulusovitusten lisäksi kuoromusiikin vaativia, suuria kuoroteoksia, elää ja voi hyvin.

Jatkukoon Canzonetan tarina, jossa kuoronjohtajan johdolla pyritään yhä suurempiin haasteisiin ja musiikin välityksellä ylläpidetään jäsenten välistä lämminhenkistä yhteisöllisyyttä.

Joensuussa 20. joulukuuta 2021

Leikekirjojen, matkakertomusten, ohjelmistotietojen, valokuvien, kuorossa laulaneiden muisteluiden äärellä oli Kaarina Räsänen – kuoron altto vuodesta 1984 lähtien.